Hansikkaisiin puettuine sorminensa
Yö, kuva keskeneräinen
Kohta kuu tulee täyteen
Perin heiveröisine sorminensa
Yö veistää sarastusta ja taivasta
Voi Luoja tuota kaunista naista
Keijumaisine sorminensa
Yö on hivellyt mielikuvaa
Väliaikaisesta onnesta
Mutta näin, kuinka henki mennessään
Vietiin, hän ei osannut rakastaa itseään
Aika on aikaansaanut hirveyksiään
Mitä jos ikääntyminen olisi minulle luettu
Olisinko paikalla, jotta voin rakastaa sinua
Toiset yöt ovat päättymään päin ja elämä
On kaiken antanut, kaiken takaisin ottanut…
Rautaisine sorminensa
Yö on pilannut lihan
Armottomalla ruosteellansa
Sitten kun aika on toimittanut
Tutun hymynsä, se tietää
Yhtä askelta kohti maanpölyä
Mitä jos ikääntyminen olisi minulle luettu
Olisinko paikalla, jotta voin rakastaa sinua
Toiset yöt ovat päättymään päin ja elämä
On kaiken antanut, kaiken takaisin ottanut…