Et dans 150 ans [Finnish translation]

Ja 150 vuoden päästä ei muisteta sitä

Sinun ensimmäistä ryppyäsi, meidån huonoja valintojamme,

Elämää, joka meitä panee halvalla, kaikkia näitä asekauppiaita,

Tyyppejä, jotka äänestävät lakeja siellä hallituksessa,

Tätä maailmaa, joka tönii, tätä maailmaa, joka huutaa,

Aikaa, joka etenee, melankoliaa,

Suudelmien kuumuutta ja tätä sadetta, joka valuu,

Ja haavoittunutta rakkautta ja kaikkea sitä, millä meitä huijataan,

Joten hymyile.

Ja 150 vuoden päästä ei muisteta sitä

Vanhuutta, joka koittaa, heidän ristinmerkkejään,

Lasta, joka kuolee hitaasti, kolmannen maailman laaksoja,

Metsästäjänroistoa, joka tiputtaa kyyhkysen,

Sitä, miten kaunis olit, auki revittyjä joenpenkkoja,

Vuosia ilman unta, 100 miljonaa nälkiintynyttä,

Ovia, jotka sulkeutuvat, koska ovat nähneet sinun itkevän,

Tätä juhlavaa kilpajuoksua, joka tuomitsee silmää räpäyttämättä,

Joten hymyile.

Ja 150 vuoden päästä ei edes ajatella sitä enää,

Sitä, mitä on rakastettu, sitä, mikä on menetetty,

No niin, tyhjentäkäämme oluemme katujen varkaille!

Päätyä kaikki mullan alle, hyvä Luoja! Miten harmillista.

Ja katso näitä luurankoja, jotka katsovat meitä oudoksuen,

Äläkä näytä tyytymättömältä, älä taistele niitä vastaan,

Meistä ei jää heille mitään, ei enempää kuin heistä,

Minä laittaisin siitä käteni katkaistavaksi tai tuleen,

Joten hymyile.

Ja 150 vuoden päästä, minun rakkaani, sinä ja minä,

Ollaan hellästi, tanssien, lintuja ristin päällä,

Näissä lajiteltujen tanssiaisissa, vieläkin näen laajasti,

Ehkä meidät laitetaan mankelin läpi hyvin piakkoin tulevassa haaksirikossa,

Mutta ei ole muuta sanottavaa, en halua uskotella sinulle mitään,

Rakkaani, rakkaani, minun tekee pahaa olla kaukana sinusta,

Mutta ei ole mitään muutta sanottavaa, en halua uskotella sinulle mitään

Rakkaani, rakkaani, minun tekee pahaa olla kaukana sinusta,

Mutta mitä sinä haluat?