Rakas oma kukka,
pieni tummatukka,
sinä lahja taivaan,
anteeks´, että vaivaan.
Kirjoitan nyt sulle,
syömmein kaivatulle
erokirjeen pienen, hellän herttaisen.
Niinhän minä luulin,
kun sun äänes kuulin,
että oli sulla sydän kultainen,
mutta olit vainen,
petollinen nainen,
kaunis, mutta viekas murheen kukkanen.
Valat, jotka vannoit,
leikiten vain annoit,
vaan mä niihin luotin,
aina sua vuotin.
Lumottuna kuulin,
kun sä hymyhuulin
lauloit mulle onnen pilvilinnasta.
Luoja yksin tietää,
mitä kukin sietää,
tinkiä en tahdo surun hinnasta.
Mutta jos mä voisin,
tehdä niin kuin soisin,
riistäisin sun kuvas minun rinnastain.
Maailmalle lähden,
rakkauden tähden,
ehkä löydän sieltä,
iloisampaa mieltä.
Rakas, hyvää yötä,
olkoon onni myötä,
että löydät uusiin pilvilinnoihin.
Valittaa en saata,
en oo sitä maata,
surut minä heitän maailman tuulihin.
Hattuani nostan,
kaiken tämän kostan
sulkemalla tämän kirjeen suudelmin.