Ei löydy enää sijaa katkeruudelle,
Joka ennen kaiken hyvän painoi maan alle.
Vain sanoja, jotka tarkertuivat kurkkuuni,
Joita patoamaan en pysty enää sisääni.
Toinen lähtee kulkemaan, toinen aina puhuu vaan,
Eikä mitään ehdi tekemään, elämäänsä elämään.
Ethän eksy maailmaan, risteyksiin, joissa rohkeus punnitaan.
Ehkä vielä kohdataan, ennen kuin toivostaan luopuu kumpikaan.
Jos löytyy uskoa tarpeeksi unelmaan,
Kyllä haavat suurimmatkin umpeen ommellaan.
Koittaa päivä, jolloin rauhanlippu nostetaan,
Vaikka ystävyys unohtuisi, ei se kuole hautaan.
Yhden asian sanon vaan, yhden, sitten rauhan saan,
Kun tuulenvire nostaa lipun liehumaan.
Ethän eksy maailmaan, risteyksiin, joissa rohkeus punnitaan.
Ehkä vielä kohdataan, kun pilvistä puhtaaksi puhallat taivaan.
Ethän eksy maailmaan, risteyksiin, joissa rohkeus punnitaan.
Ehkä vielä kohdataan, ennen kuin toivostaan luopuu kumpikaan.