En oo käyny Irlannissa, mutta sielt on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonut,
mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonut
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset,
nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengenjättiläiset
Että joo että joo että jotta että joo!
Mä tunsin syvää iloa ja musiikissa elin,
kun joku kaivoi laukustansa uuden soittopelin
Ja huomaamatta kourassain on guinessia pottu,
se oli hieman outoa, mut kyllä siihen tottu
On kavereiden kokoelma vähän kiemurainen,
on toinen kunnon irishman ja toinen juutalainen
Että joo että joo että jotta että joo!
Se musiikki, se saattoi minut sinisyyttä kohti
Ja tuuliselle puuttomalle nummelle se johti
Ja tahtia mä hakkasin ja oluesta kuplin,
ja hetken aikaa keskikaljaluola oli Dublin
Että joo että joo että jotta että joo!
Ne sanoi, että taiteessa on pienen kansan voima,
se on soittoniekan kansakunnan sieluun tatuoima
Ei pärjää pieni kansa paitsi sydämin ja hengin
Ne lauloivat ja aikaan saivat hirvittävän svengin