MARIUS:
Suru, jota ei voi sanoiksi pukea
Tuska, joka vain jatkuu
Tyhjät tuolit tyhjien pöytien ääressä
Nyt ystäväni ovat kuolleet
Täällä he puhuivat vallankumouksesta
Täällä he sytyttivät liekin loistoon
Täällä he lauloivat huomisesta
Mutta huominen ei koskaan tullut
Nurkassa olevan pöydän äärestä
He saattoivat nähdä maailman uudesti syntyvän
Ja he nousivat äänet helkkyen
Nyt voin kuulla heidät!
Sanat, jotka he lauloivat
Lauloivat he, kun olivat viimeisen kerran yhdessä
Yksinäisellä barrikadilla aamun koittaessa
Oi, ystäväni, ystäväni, antakaa anteeksi
Että yhä elän mutta te olettekin menneet
Suru, jota ei voi sanoiksi pukea
Tuska, joka vain jatkuu
Kummitusten kasvot ikkunassa
Kummitusten varjot lattialla
Tyhjät tuolit tyhjien pöytien ääressä
Missä ystäväni eivät enää koskaan tapaa
Oi, ystäväni, ystäväni, älkää kysykö minulta
Oliko uhrauksenne tarpeellinen
Tyhjät tuolit tyhjien pöytien ääressä
Missä ystäväni eivät enää koskaan laula