Eldankajärven jää
on taakse jäänyttä elämää.
On siellä nyt fossit ja Sassit
puomit ja passit juu.
Korsuissa kamina,
siellä pelataan nakkia, raminaa,
on meillä Fritzit ja Maxit
ja Petropamaxit, juu.
On täällä tallattu, on maata vallattu.
On täällä kuokittu, ja täitä noukittu.
On sota tuimaa,
ei Juno päätä huimaa.
Pum, pum, pum, patteri paukkuu
ja korohorot haukkuu, juu.
Läskiä lotinaa
ja peurampa pyllyä ihanaa
on römpsässä käristetty, kiristetty,
vattahan varistettu juu.
Ei hevosilla heiniä,
vaan syövät ne tallissa seiniä,
on toisilla suolissa santaa
eikä tule lantaa, juu.
On täällä nopsittu, on täällä tapsittu,
laukaistu miinoja ja annosviinoja.
On eukkoa ikävä, kun syö sitä
vitamiinipilleriä,
mutta se kotiloma tyssää,
kun roiskitahan ryssää, juu.
Kis-Kis-kukkulat,
on siellä munat sekä makkarat,
mutta se Muna kun se meni,
niin se Makkara jäi vain, juu.
Röhössä on Tiltun tie,
se kurasena murasena Uhtualle vie,
on täällä Bieloje-, Tshirni-
ja Tschorneje-ozerot, juu.
Varjossa honkien on lottakanttiini,
sumppia keittävi,
siell' lotta Lunkreeni.
Voi pojat saamari,
nyt tuokaa naamarini,
on tänne riukuja prykätty,
on liukuja lykätty, juu.