Kun mut luotiin,
rikottiin muottiin tiedän kuka oon oikeesti
ainutlaatusen stadi must tuotti,
on loukkaus jos luulit mua toiseksi
niin aito niin alkuperänen ja siltikin keskeneränen
ei oo tarkotus olla valmis
kohellan, mokailen, oppeja keräilen
saa muuttuu, pitää kasvaa
kehittyä kun jotakin puuttuu
pakko haastaa, kyseenalastaa maailmas on tarpeeks jo harmaata massaa
itteeni en pysty huijata, hyväksyn kuka mua peilistä tuijottaa
voin lopettaa näyttelyn,
kaikki muut roolit on täytetty
mä en osaa olla ku itteni
sä pysyt vierellä sitteki
mä aina teen jotain dorkaa
kohellan ja sekoilen
silti sulle mä kelpaan
oon tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
me on selvitty taisteluista ja ei arkikaan tääl tasaista
mut erotat noista muista ja tääl ei oo toist mun laista
mä nään sen saman myös sussa
hymys takana surun ja tuskan
mut ne rakensi vahvaksi paketin
erikoisuus ja laisuus vaan plussaa
sun luonne, sun luomet,
huolet ja huonoimmatkin puolet
sut täydentää,
ei tarvi hävetä nehän just tekee sust sen mitä olet
sä oot nähny mut heikoimmillani
ja tiedät kyll kuka mä oon
jotain mä oon varmasti tehny oikein
ku silti mun mukana oot
mä en osaa olla ku itteni
sä pysyt vierellä sitteki
mä aina teen jotain dorkaa
kohellan ja sekoilen
silti sulle mä kelpaan
oon tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
mä aina teen jotain dorkaa
kohellan ja sekoilen
silti sulle mä kelpaan
oon tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen
tarpeeks täydellinen