Elämä on katiska kuoleman kaislikossa
Levon hetki lyö kasvoihin
kiittää ja kääntyy takaisin
Sekaan hiljaisten kärpästen makuupaikan lakaisin
On tunne kanssain aamuisin
se on päivät, se on yöt
Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö…
Elämä on katiska yksin ullakolla
Se tumman pukunsa napittaa
saapuu luokse ja kumartaa
Niin liidämme kauniin hetken
silti en saa unohtaa
Se on kanssani aamuisin
se on päivät, se on yöt
Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö…
Valot pois, jokainen
Se tumman pukunsa napittaa
saapuu luokse ja kumartaa
Niin liidämme kauniin hetken
silti en saa unohtaa
Se on kanssani aamuisin
se on päivät, se on yöt
Ja kun eksyn iltoihin, se kertoo mitä valkeat madot syö…