Elämä Juoksuhaudoissa

Taistoihin tiemme kun toi,

missä luotien laulu vain soi,

emme tienneet kun läksimme silloin,

kuka joskus palata voi.

Elo tää juoksuhaudoissa on

meille käskynä vain kohtalon,

ja kenties matkamme määrä

sodan melskeisiin kadota on.

Kun saapuu yö kentille taistojen,

on hiljaisuus yllä juoksuhautojen.

Jo painuu päät sotilain uupuvain,

kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa.

Mies yksin vain valveillaan muistelee,

ja aatokset kauas kotiin harhailee.

Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'

huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.

Päivä kun yöks' vaihtui jo,

tuli levoksi pien' tuokio,

ovat unehen vaipuneet kaikki,

missä lämmön suo nuotio.

Minä sinua taas muistelen,

näen poskellas viel' kyyneleen,

vaikka taiston kentälle jäisin,

sinun kuvasi on viimeinen.