Kun hän (mies) heräsi keskellä yötä
Sykki hänen sydämensä niin että hän kauhistui
Sillä nainen joka makasi hänen vierellään nauroi
Niin että kuulosti siltä kuin olisi tuomiopäivä
Ja hän kuuli naisen äänen valittavan
Ja hän tunsi, että nainen oli siitä huolimatta unessa
Kun he molemmat makasivat sokeina pimeydessä
Näki hän vain sanat, jotka nainen itki
Miksi et sitten tapa minua nopeammin?
Kysyi hän ja itki kuin lapsi
Ja hänen itkunsa tuli tuosta kellarista
Mihin unet ovat suljetut
Kuinka monta vuotta haluat vielä vihata minua?
Itki hän ja makasi pelottavan hiljaa*
Etkö halua antaa minun elää eteenpäin,
Koska minä en halua elää ilman sinua?
Hänen kysymyksensä seisoivat kuin haamut
Jotka pelkäävät itseään
Ja yö oli musta ja ikkunaton
Eikä vaikuttanut tietävän, mitä tapahtui
Hän, mies vuoteessa, ei ollut naurutuuleela
Unien on määrä olla rehellisiä
Silti sanoi hän itselleen: ”mitä pitäisi tehdä?”
Ja päätti ettei herää enää öisin
Siitä lähtien nukkui hän levollisesti