Tyttö tuntureiden, impi ihmemaan,
kautta korpiteiden toivon luokses vaan.
Kasvos hymyssä armaat, silmäs sinisen harmaat,
muotosi sorjan, vartalos norjan konsa nähdä saan.
Eila, hallahapsi, jänkien tyttönen.
Eila, ihmelapsi revontulten ja pakkasten.
Konsaan en mä sua liene nähnytkään,
sentään vaihtelua toit mull elämään.
Joskus surua kannoin, pääni painua annoin,
vaan se taas haihtui, riemuksi vaihtui, muistin laulun tään.
Eila, hallahapsi, jänkien tyttönen.
Eila, ihmelapsi revontulten ja pakkasten.