Kerrokset kiitävät, yläkertaan katolle,
Varmasti, olet elossa, mutta en kuule naura.
Ahtaassa maailmassa olemme jumissa, olimme vaiti tahdissa,
Meidät vedettiin neljäkymmentäviisi
Minuuttia, keho särki, se tahtoi niin,
Muttei pystynyt sulle kertoa.
Kaksi erilaistä sotaa ovat päässäni,
Kaksi erilaistä kevään ovat, yksi talvi,
Kaksi ohutta kieltä ovat hihassa,
Кun pääsemme pohjaan - tulemme hulluiksi.
On tullut lämpimämpää, muttemme näe –
katosimme sodassa, muita tapahtumia ei ole.
Repäisivät köydet-touvit, me olemme kranaatit,
Siellä kymmenennessä (kerroksessa) vain viisi
Sekuntia oli, ja (aika) kului kuin siivillä...
Tiedän, että menetän sua taas.
Kaksi erilaistä sotaa ovat päässäni,
Kaksi erilaistä kevään ovat, yksi talvi,
Kaksi ohutta kieltä ovat hihassa,
Кun pääsemme pohjaan - tulemme hulluiksi.