Kun istun ja katselen lumen
Lankeavan maahan
En kaipaa sinua ollenkaan
Kuulen lasten leikkivän, nauravan niin kovaa
En ajattele hymyäsi
Joten jos et koskaan tule luokseni
Tulet pysymään etäisenä muistona
Ikkunastani näen valon pimenevän
Tummat silmäsi eivät vainoa minua
Ja sitten mietin kuka olen
Ilman kätesi lämmintä kosketusta
Ja sitten mietin kuka olen
Ilman kätesi lämmintä kosketusta
Kun istun ja katselen lumen
Lankeavan maahan
En kaipaa sinua ollenkaan
En kaipaa sinua ollenkaan
En kaipaa sinua ollenkaan