Kun ensi kerran sinut kohtasin
ja silmin mua katsoit sinisin
Kohtalos omaksein tunsin,
olin maan onnellisin.
Kun kerallani silloin astelit,
en tiennyt että minut hylkäisit.
Unelmain kaikki on luhistuneet,
pilvilinnat sortuneet.
Nyt elän ain muistelmissain,
kauas kun läksit pois
Yksin oon ain ma aatoksissain,
elo kuin kahle ois
Kun kerran auer yöksi tummentuu,
tuol taivahalle tähdet asettuu
Ma kuvastasi yksin lohdun saan,
mulle tarkoituksetont' on kaikki muu.