Ne näki sut juomassa lähteestä joka en ollut mä
Ne näki sut riisuuntuneena aamutuimaan – sä senkin tuhmeliini.
Mun kanssa sä taas et riisuutunut edes öisin,
ja ne tällit, voi luoja, ne tällit.
Ne näki sun nostavan hametta
aina kunnes tuli esiin karvat. Niin mustat!
Sitten sä sanoit mulle, ”Pikku raukka,
vatkaa se seksis vessasta alas.”
läksit siitä pois kaveris kanssa –
sen pitkän, ison nartun.
Molemmilla työn alla jotain tärkeää,
ainutlaatuista ja suurta.
Mä lojun aina vaan kotona
Poistun harvoin, mietin yksin, bokserit jalassa.
Mietin pettymyksiä, suuria pyrkimyksiä – sitä yhtä thaikkumuijaa.
Mut pyrkimyksistä erityisin – tajua se – on ollut olla normaali.
Niinpä siis, normaalisti, ulostauduin viikon kuluttua
ei ollut kovin kylmä
ja, normaalisti, mä tapasin huoran.
Lukuun ottamatta niitä hiuksia, sitä asua, sitä turkkia ja niitä buutseja
sillä oli myös ihan oikeita ongelmia, ja ajatus leikkasi aika hyvin.
En tiedä ootko tavannut optimistista vasemmistolaishuoraa.
Ei me tehty yhtään mitään,
mutta mä jäin yksin, yksin niin kuin vajakki.
Kiertelin vielä vähäsen, ja tapasin siinä jonkun eksyneen.
Sanoin sille ettei Bolognan keskustassa
voi eksyä edes vauva.
Se katsoo mua hiukan häkeltynein kasvoin,
ja sanoo mulle, ”Olen Berliinistä.”
Berliini, oon ollut siellä Bonettin kanssa,
se oli vähän surullinen ja tosi iso.
Tässä vaiheessa mulle kuitenkin riittää,
mä palaan kotiin ja boksereihin.
Ennen kuin nousin portaat, mä pysähdyin katsomaan tähteä.
Olen todella huolissani;
hiljaisuus sai mun terskan paisumaan.
Juoksin raput ylös kolme kerrallaan,
kävin pitkälleen sohvalle.
Mä suljin vähän silmiä,
ja, sulokkaasti, käteni lähti liikkeelle.