Vaunut, tarkasti ratsastajien valvomat,
Kolistelevat kiireesti yön halki.
Mitäköhän aarteita sen sisällä on,
Kun sitä vahditaan niin tarkkaan?
Vaan pian saamme sen selville,
Sillä tuolla, tunnistamaton varjo,
Ja pensaikosta astuu esiin bardi,
Luuttu tiukasti kädessään
Välittömästi ratsastajat ympäröivät hänet:
"Kerro, narri, mitä puuhaat täällä?
Etkö näe kuninkaan vaakunaa,
Ratsastamme hänen asiallaan!"
Torventörähdys lähimetsästä,
Nuolia lentää yön halki,
Kuuluu bardin hiljainen laulu,
Kun hän tarttuu pehmeästi kieliin
Hän on metsän herra
Ja ottaa itselleen osansa;
Tarkalleen puolet saa hän,
Se on hänen omaisuuttaan, koska...
Veljien taistelu kuolemaan saakka,
Kosto on makea leipä,
Sydämessä palaa liekki kuumana,
Ei enää hädälleen sokeana
Se on hautonut kostoa siitä päivästä saakka,
Jolloin sai tietää totuuden:
Hänen äitinsä, ei oikea siis,
Kertoi hänelle, ketkä hänen vanhempansa olivat
Kuningas puolisoineen
Sai kaksoset;
Hän antoi toisen lapsista parantajalle,
Eikä sitä nähty enää
Hän on metsän herra
Ja ottaa itselleen osansa;
Tarkalleen puolet saa hän,
Se on hänen omaisuuttaan, koska...
Veljien taistelu kuolemaan saakka,
Kosto on makea leipä,
Sydämessä palaa liekki kuumana,
Ei enää kurjuudelleen sokeana
Kuolinvuoteellaan kuningas paljastaa
Pojalleen kamalan tekonsa,
Mutta toimimisen sijaan tämä vaikenee tyystin,
Ei kerro mitään kenellekään
Veli sen sijaan on tiennyt jo pitkään
Ja aikoo ottaa itselleen sen, mikä hänen on,
Yhdetkään vaunut eivät pääse pälkähästä,
Kun hän osuu niiden tielle metsässä
Hän on metsän herra
Ja ottaa itselleen osansa;
Tarkalleen puolet saa hän,
Se on hänen omaisuuttaan, koska...
Veljien taistelu kuolemaan saakka,
Kosto on makea leipä,
Sydämessä palaa liekki kuumana,
Ei enää kurjuudelleen sokeana