Pensaiden välistä me tuijotimme
Niitä jotka muistivat toisia aikoja
Ja kertoivat että toivo on mennyt
Ikuisesti…
Kuulimme keijujen laulua ja veden
Joka tihkui.
Se mikä kerran oli on nyt poissa
Kaikki veri…
Kaikki kaipaus ja suru joka vallitsi
Ja ne tunteet jotka voisivat
Koskea
Ovat kaukana
Ikuisesti…
Me emme kuolleet…
Me emme koskaan eläneet.