Aloitit elämäsi aivan
erään puron ääreltä.
Elit sen äänistä,
niistä kaislikoissa liikkuvista huhuista,
niissä teistä kohoavissa kaislikoissa,
niistä keskipäivän kellojen,
myllyn rataksen ja vesakoiden
suodattamista poluista.
Linnun laulua
hymyllä painottaen
tunsit mielihyvää
kun sait tehdä pyörteitä veteen.
Heittelehdit tänään
levottomammissa vesissä.
Ponnistelet ja pysyt pinnalla.
Vaan missä onkaan rakkaus?
Kunnianhimolla on lakinsa.
Kunnianhimo on palvontaa.
Tahtoisit äänesi
hallitsevan tätä pauhua.
Tahtoisit olla rakastettu,
vähän niin kuin sankari,
mutta sellainen joka osaisi
silti tehdä pyörteitä veteen.
Jos niskassasi on nuo kaikki
haluamasi todistajat, niin miellä se,
että saattavat tosiaan luulla sinua
pyörteitä veteen tehdäkseen,
pyörteitä veteen tehdäkseen
paikalle omalta osaltaan jääneeksi
typerykseksi,
kotikyläsi typerykseksi
veden pyörittelyysi katsoen.