Der Erlkönig [Finnish translation]

Ken ratsain ulkona yössä lie?

Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;

isä piltin on kietonut kainalohon

syli suojan suo, syli lämmin on.

Pääs peität – mi, laps, sua peljättää? –

Isä, keijujen kuningas – etkö nää?

Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?

Se on, lapsi kulta, vain sumua suon.

"Tule, armas laps, sinut kanssani vien!

Me leikimme kauniisti kaiken tien;

kukat kirjavat viittovat virran luo,

puvut kultaiset äitini sulle tuo." –

Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin

mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin? –

Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?

Vain kuivissa lehvissä tuuli soi. –

"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan

tytärparveni valmis on vaalimaan;

kisat yölliset kitää ja keinuttaa,

unin tanhu ja laulu sut uinuttaa." –

Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!

Mua viitaan viittovat synkeään. –

Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:

pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin. –

"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;

sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa." –

Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!

Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie? –

Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,

laps voihkiva, houriva rinnoillaan,

hädin tuskin saavutti kartanon,

käsivarrella lapsi jo vainaa on.