Syntyi hiljaisuudesta,hiljaisuus on täynnä sitä.
Täydellinen konsertti,parhain ystäväni.
Niin paljon jonka vuoksi elää,niin paljon jonka vuoksi kuolla;
Jos sydämelläni vain olisi koti
Laula mitä et pysty sanomaan,
Unohda mitä et voi soittaa.
Kiiruhda uppoutumaan kauniisiin silmiin.
Kävele runouteni joukossa,tämä kuoleva musiikki
-on rakkauskirje-ei kenellekään.
Älä koskaan huokaile paremmasta maailmasta,
Se on jo sävelletty,soitettu ja kerrottu.
Jokainen ajatus jonka kirjaan musiikkiin,
Jokainen on toive yölle.
Kirjoitti pimennykselle,kirjoitti neitsyeelle;
Kuoli puutarhassa olleen kauneuden puolesta.
Loi valtakunnan,tavoitteli viisautta;
Epäonnistui jumalaksi tulemisessa
Älä koskaan huokaa...
"Jos luet tämän rivin,älä muista kättä joka sen kirjoitti;
Muista vain säe,lauluntekijän pyyntö ilman kyyneliä,
Sillä olen antanut tälle sen voiman ja siitä on tullut ainoa vahvuuteni,
Lohduttava koti,äidin syli,mahdollisuus kuolemattomuuteen
Jossa olevainen tahtoi tulla väristykseksi jota en koskaan tuntenut.
Suloinen piano kirjoittaa elämäni"
"Opeta minulle intohimoa sillä pelkään että se on poissa,
Näytä minulle rakkautta,pitele hyljättyä.
Niin paljon enemmän tahdoin antaa niille jotka rakastavat minua
Olen pahoillani.
Aika kertoo(nämä katkerat jäähyvästit)
En enää elä häpäistäkseni minua tai sinua.
Ja sinä...Toivoisin että en ajattelisi sinua enää..."
Yksinäinen sielu...Valtameren sielu