Dans ma rue [Finnish translation]

Asun vanhan Montmarten kulmalla

Isäni palaa kotiin humalassa joka ilta

Ja meitä syöttääkseen, meitä neljää

Äiti-raukkani on töissä pesulassa.

Minä olen kipeä, unelmoin ikkunani edessä

Katson ihmisiä, jotka kävelee ohitse.

Kun päivä katoaa

On asioita jotka pelottaa minua vähän.

Kadullani on miehiä, jotka kävelevät

Kuulen heidän kuiskuttelevan yössä.

Kun nukahdan kehtolaulun rauhoittamana

Yhtäkkiä itku minut herättää

Vihellys, askeleet, jotka menee ja tulee,

Jonka jälkeen hiljaisuus joka saa sydämmeni kylmäksi

Kadullani on varjoja, jotka kävelevät

Ja tärisen ja on kylmä ja minua pelottaa

Isäni sanoi yhtenä päivänä: "Tyttö,

Et pysy täällä ikuisesti

Et ole hyvä mihinkään, se kulkee suvussa.

Sun pitäisi ansaita leipäsi

Miesten mielestä olet aika nätti.

Sun pitää vaan poistua kotoa.

Onhan naisia jotka ansaitsee leipänsä

kadulla kuljeskelulla"

Kadullani on naisia, jotka kävelevät

Kuulen heidän hyräilyn yössä.

Kun nukahdan kehtolaulun rauhoittamana

Yhtäkkiä itku minut herättää

Vihellys, askeleet, jotka menee ja tulee

Sen jälkeen hiljaisuus joka saa sydämmeni kylmäksi

Kadullani on naisia, jotka kävelevät

Ja tärisen ja on kylmä ja minua pelottaa

Ja viikkojen ja viikkojen jälkeen

Ei ole enää taloa, ei ole enää rahaa

En tiedä miten muut tulevat toimeen

Mutta en pystynyt löytää asiakasta

Pyydän almuja minut ohittamilta ihmisiltä

Pala leipää, vähän lämpöä

Minulla ei kuitenkaan ole paljon rohkeutta

Nyt minä niitä pelotan

Kadullani, joka yö kävelen

Kuullaan nyyhkyttämiseni yöss

Kun tuuli heittää taivaaseen kertosäkeensä

Koko kehoni on jäätynyt sateella

Mutta en pysty enää, odotan lopettamatta hyvän Jumalan tulemista

Minua kutsumaan lämmittelemään hänen luokseen

Kadullani on enkeleitä, jotka minut ottavat mukaansa

Ikuiseksi painajaiseni on ohi