Meikäläinen hipoo hulluuden alkua uskoessaan näin vapaaseen rakkauteen
Mutta hänen käsissään ymmärsin hänen rikottavien rajojen yli astuneen
Ja naisen tunteman surun
Osaisin häneltä poistaa
Ikävän täyteisen pulman
Jonka vain minä saattaisin vieroittaa
Pääsisinkö näkemään, kun hän hymyilee
Maailmani kaltaisessa maailmassa
Saisin muurit sortumaan väliltämme sillä kertaa
Kielloista huolimatta
Aikaisempaa sameampien vesien ylittäminen
Itsellemme hämärässä määräämämme menneisyyden uhmaaminen
Niin nopea syttyminen merkitsi uskomista kohtaloomme
Mutta näin silmistäsi niin kova innostuminen saisi panikoimaan
Ja tuntemamme suru
On taakka, joka jättää jälkensä
Ahdistuneena vauhtiimme
Voitaisiinko olla niin uljaita
Pääsisinkö näkemään, kun hän hymyilee
Maailmani kaltaisessa maailmassa
Saisin muurit sortumaan väliltämme sillä kertaa Kielloista huolimatta
Aikaisempaa sameampien vesien ylittäminen
Itsellemme hämärässä määräämämme menneisyyden uhmaaminen
Pääsisinkö näkemään, kun hän hymyilee
Maailmani kaltaisessa maailmassa
Saisin muurit sortumaan väliltämme sillä kertaa
Kielloista huolimatta
Aikaisempaa sameampien vesien ylittäminen
Itsellemme hämärässä määräämämme menneisyyden uhmaaminen
Itsellemme hämärässä määräämämme