Viidakoissa Afrikan, kuulee laulun lupsakan:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Kaikki pienet apinat, ja papukaijat kirjavat,
Laulaa: daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Mitä laulun oudot sanat, oikein tarkoittaa?
Salaisuus se suuri on, ei siitä selvää saa.
Mut rakkautta ilmentää, varmaan laulun sanat nää:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Sydämessä viidakon, neekerkylä pieni on.
Nimeltänsä Duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Musta kansa kylän sen, elää siellä laulaen:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Joka ilta puisen rummun kalke sieltä soi,
Koko kylän väki innoissansa karkeloi.
Tanssi kiihtyy, paistaa kuu, kauas metsään kantautuu:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Neekerpoika jäähyllen, metsään lähti tyttösen.
Hän kohtas siellä duu daiga-duu-duun,
Daiga-daiga-duu daiga-duun.
Ja kysyi: "mikäs nimes on?" niin vastas tyttö vallaton:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Suuren palmun alle poika tytön johdattaa.
Mitäs siellä tapahtuu, se itse arvatkaa.
Kenties lempi leimahti, ehkä tyttö kuiskasi:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Meillä Suomen maassahan, ei nää palmun huojuvan
Eikä rumpu soi: daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Mutta päätteeks illan tään, varmaan jossain hyräillään:
Daiga-daiga-duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.
Ja varmaan moni poika saapuessaan saatoltaan,
Tyttöänsä muistelee, ja ryhtyy laulamaan.
Kaikki sujui kuitenkin, paremmin kuin odotin
Varsinkin se duu daiga-duu-duu,
Daiga-daiga-duu daiga-duu.