Joskus sitä luulee olevansa tammi
suuressa rehevässä metsässä
sitten huomaa olevansa kasvi
maalaispuutarhassa
joskus sitä eksyy
vaikka tunteekin
ulkoa koko reitin
ja löytää rauhan
ainoastaan sinun sylistäsi
Tuudita minua
niin kuin teit nuken kanssa
muistatko ne sadut
jotka kerroit minulle
kun teeskentelin nukkuvani
sinun vaalea poskesi omaani vasten
mieleeni muistuu runo
yöstä joka laskeutuu
samalla kun hymysi loistaa
ikuisesti
Joskus sitä luulee
että kaikki on
käden ulottuvilla
muttei ole
se mitä sinä
eniten tarvitset
on aidan toisella puolella
joskus sitä luovuttaa
torjutun rakkauden muistossa
mutta nyt voin
löytää rauhan
ainoastaan sinun sylistäsi
Tuudita minua
niin kuin teit nuken kanssa
muistatko ne sadut
jotka kerroit minulle
kun teeskentelin nukkuvani
sinun vaalea poskesi omaani vasten
mieleeni muistuu runo
yöstä joka laskeutuu
samalla kun hymysi loistaa
ikuisesti
eikä ole mitään
mikä satuttaisi
nyt kun on rakkautta
la la la la…
jotka kerroit minulle
kun teeskentelin nukkuvani
sinun vaalea poskesi omaani vasten
mieleeni muistuu runo
yöstä joka laskeutuu
samalla kun hymysi loistaa
ikuisesti
ikuisesti
ikuisesti