Rykäiset suustasi joka naurunremakan
Jotta unohtuisi onni ja ilo, joita vailla olet
Varjelet sydämelläsi merkillistä leppoisan
Lapsuuden muistoa, joka alkaa näivettyä
Hei minne meet, rientäen askeltesi taa
Nylkien naamasi, kartuttaessasi matkaa?
Hei mitä teet, loatessasi itsesi puheillasi
Kun punastut, paljastut huokauksillasi?
Kun et tiedä kuinka meille pitäisi sanoa
Että kyllä sinuakin surettaa
Että sinun sydämesi verta vuotaa
Kun sinun suustasi naurut virtaa
Huudat meille jatkuvasti, että uskot yhä
Vaikka murheet, ikävät päällesi käyvät
Naamioit itkusi vaikuttavien äänien alle
Jotka laulavat sulle ylistysvirttä onnesta, jota vailla olet
Lupaahan kuitenkin, että joskus pysyt
Valheellisten puheiden edessä muuna kuin narrina
Lupaahan kuitenkin, ettet sinä pysy
Kaikkissa hulluissa menoissasi sellaisena, joka aina
Nauraa mieltämättä, ettei osaa sanoa
Että kyllä häntäkin surettaa
Että hänen sydämensä verta vuotaa
Kun hänen suustansa naurut virtaa