(Fantine (makaa sairaalavuoteella, hourailee))
Cosette, nyt on tullut niin kylmä
Cosette, nukkumaanmenoaikasi on jo mennyt!
Olet leikkinyt koko päivän
Ja pian on yö.
Tule luokseni, Cosette, valo on pian poissa
Etkö näe iltatähden syttyvän?
Tule luokseni ja lepää olkaani vasten
Kuinka nopeasti minuutit kuluvatkaan, ja joka minuutti kylmempinä
Kiirehdi, toinen päivä jo kuolee
Etkö kuule, kuinka talven tuuli huutaa?
Pimeys tulee varoittamatta
Mutta laulan sinulle tuutulauluja, ja herätän sinut aamulla
Valjean (saapuen)
Oi, Fantine, aikamme on käymässä vähiin
Vaan, Fantine, vannon tämän teille elämäni kautta
Fantine:
Katsokaa, M'sieur, kuinka kaikki lapset leikkivät!
Valjean:
Olkaa rauhassa, olkaa rauhassa ainiaan
Fantine:
Cosetteni…
Valjean:
Tulee elämään suojeluksessani
Fantine:
Ottakaa hänet nyt
Valjean:
Lapsenne ei tule kärsimään puutetta
Fantine:
Hyvä M'sieur, te tulette Jumalan luota Taivaasta
Valjean:
Ja mikään ei satuta Cosettea
niin kauan kuin elän
Fantine
Tarttukaa käteeni
Yö muuttuu yhä kylmemmäksi
Valjean
Sitten pidän teidät lämpimänä
Fantine
Ottakaa lapseni
Anna hänet teidän huostaanne
Valjean
Suojaan teidät myrskyltä
Fantine
Jumalan tähden, pysykää luonani kunnes nukahdan
Ja kertokaa Cosettelle, että häntä rakastan
Ja näen hänet kun herään...
(Hän kuolee hymy huulillaan. Javert saapuu)