Ota käteni, mennään
Jonnekin missä sielumme voivat levätä
Istumme siellä missä on lämmintä,
Sanot: katso, olemme täällä yksin
Kertosäe:
Juoksin ympyrää,
Satutin itseäni,
Vain löytääkseni tarkoitukseni
Kaikki oli niin turhaa,
En ansainnut tätä,
Mutta minulle olit täydellinen
Olen hajallaan pitkin tätä elämää
Jos tämä on elämää, sanon näkemiin
Hän on mennyt kuin enkeli
Anna minun palaa siipien kera tänä yönä
Näen itseni kirjoittamassa tälle paperille
Rukoilemassa jotain pelastajaa
Toivoen ottavani ja pelastavani hänet
Niin, niin jumalattomassa ja ajattelemattomassa maailmassa
En tiedä kuinka saimme tämän aikaan,
Kaiken rakkauden, jonka meille toit
Tuntuu kuin olisin tappamassa itseäni
Vain pakottamassa itseäni
Rukoilemassa vain jotain apua
Antaisin kaikkeni, jos vain saisin, saisin sinut ikuisuudeksi
Koska se ainoa mikä tyynnyttää minua
Se on kaiken tuskan arvoista
Antaisin sinulle sydämeni,
Ja antaisin sinun vain pidellä sitä
Antaisin sinulle sieluni,
Mutta möin sen jo
Sinä päivänä, sinä päivänä
Päivänä joulukuussa, jolloin kävelin pois
Tulen aina muistamaan
Tulen aina katumaan sitä
Muistan ruskeat silmät,
Niin surulliset ja siniset taivaat
Muuttuivat pimeydeksi ja yöksi
Olen kurkkuani myöten täynnä tappelua
En aio hengittää ellet sinä hengitä
En vuotaa verta ellet sinä vuoda
En olla ellet sinä ole
Kunnes olen poissa ja voin nukkua
Olen mennyt pois,
Nähnyt parempia aikoja eilisessä (satutan itseäni)
On niin vaikea sanoa,
Että kaikki tulee olemaan okei (satutan itseäni)
Olen mennyt pois,
Nähnyt parempia aikoja eilisessä (satutan itseäni)
On niin vaikeaa sanoa,
Että kaikki tulee olemaan okei (satutan itseäni)