Kuuletko yön kuminan hengityksessäni
Kylmät valot tanssahtelevat yläpuolella
Täällä järvet tuijottavat pimeillä silmillään
Puut ovat niiden jäiset ripset
Näethän tähden mulkoilun ylävirralla
Kuorien nahkaansa kuoleilla lehdillä
Näyttää siltä, että taivas putoaa
Tuuli kietoutuu keuhkoihini
Meren, jonka näimme oli lumisateen autiomaa
Roudan lapset marssivat tappavaan aamunkoittoon
Kunnioittavassa pelossa he näkivät vanhan keinulaudan
Ja noustessa kyytiin, pimeyden aika oli ohi
Uneksi valon paimentolaisten kanssa
Heidän koirat ja jumalat ovat kaikki sokeita
Laula, kun valkeaa vuotaa mustista suonista
Siunaa maailmaa, jota se maalaa
Meren, jonka näimme oli lumisateen autiomaa
Roudan lapset marssivat tappavaan aamunkoittoon
Kunnioittavassa pelossa he näkivät vanhan keinulaudan
Ja istuessaan, pimeyden aika oli saapunut
Kunnioittavassa pelossa näimme vanhan keinulaudan
Ja istuassamme, aikamme oli koittanut
Meren, jonka näimme oli lumisateen autiomaa
Roudan lapset on peitelty aamunkoittoon
Suurella hinnalla löysimme vanhan keinulaudan
Ja kun istuimme, uusi aika oli alkanut
Meren, jonka näimme oli lumisateen autiomaa
Roudan marssini lapset tervehtivät aamunkoittoa