Sinulla on isäsi silmät ja hänen surumielisyytensä
Hiljaisuus ilman määräaikaa,
joka leviää vuoroveteen ja auringonlaskuun
Ja sinä saavut sadonkorjuun aikaan
Ja kuu, joka vuodattaa maidon päälleni
Ja minä rakastan sinua niin kuin saduissa, ikuisesti
Ja minä odotan sinua ilman että olisin lähdössä minnekään
Niin kuin pääskyset lentävät jo ilmassa
Ja minun maassani, joka vanhehtuu,
mutta toisen ajan jäljet, joissa tanssien unelmoi
Sillä aikaa kun herkkä valo idästä valaisee
toiveet ja kasvit aamunkoitteessa
Ja taivas on niin.. sininen
Aukaiset kirjat, sinulla on sandaalisi ja ämpärisi
Valoisat muistosi
Hiuksesi ovat mustat kuten minunkin
Mutta tiedän heti, että sinäkin lennät pois
Kaukaiselle saarelle, kaupunkiin
Niin kuin minäkin tein kerran
Rakkaani, koska aurinko voi unohtaa kuun
Ja minä odotan sinua
Ennemmin tai myöhemmin sinä saavut hiljaa
Ja minä kuulen sinut ja sinä jäät tähän
Sillä aikaa kun lehdet vaihtavat väriään
Maassani, jota sinä et vielä tunne
ja jossa syksy tuoksuu paahdetuilta kastanjoilta
Ja taivas on niin…sininen
Ja niin kuin elämän henkäys, joka tuulellaan aukaisee ikkunaluukutkin
Ja kutsuu sinut hymyilemään
Silloinkin kun et edes halua
Tämä rakastava tuuli, jota sinäkin myös hengität…
jota sinäkin hengität
Ja vielä minulla on rohkeutta odottaa sinua
vielä vähän kauemmin
Ja lupaan näyttää sinulle ikkunasta kuinka taivas on… sininen
Taivas on niin… sininen