Sulkeudun mun kuplaan, en kato ketään mieleni käytävillä
On jo liian myöhä, on jo niin pimeää...
Yritettiin yrittämistään, kaaduttiin, noustiin jaloilleen kuten kaikissa rakkaus-
tarinoissa vailla siveellisyyttä lopussa, ja lopussakin jää aina vähän nälkä,
Juuri siinä kohden tekee toiselle kipeää, sulkeudun mun kuplaan
Elämääni ei oo mulla mitään valtaa, elämääni ei mitään valtaa
Liu'un mua ympäröivän maailman päällä, hassua
Pahaan, johon eksyn, tyhjyyteen, johon hukun
Toki on sotiani, mutta ennen kaikkea on sinut
Liian valoisten öiden pimeydessä, taistojeni hiljaisuudessa
Yksinäisyys, joka tiivistyy, muistoja, jotka ei kuole pois
Tän hiljaisuuden sijaan olisin valinnut väkivallan
Huutoja, itkuja tuskan helpottamiseen
Välinpitämättömyys on mulle kärsimyksistä pahin
Tän hiljaisuuden
Jos lähdet pois, en jää
Jos luovut, jätän sikseen
Älä ainakaan kanna kaunaa mulle siitä kaikesta, jota en ole
Mutta jos tulet eteen päin, tulen sinua päin
Jos kuulet minut, vastaa minulle
Ilman sinua en ota tätä minulle rakennettua elämää
Tän hiljaisuuden sijaan olisin valinnut väkivallan
Huutoja, itkuja tuskan helpottamiseen
Välinpitämättömyys on mulle kärsimyksistä pahin
Tän hiljaisuuden
Kuten kaikissa rakkaustarinoissa vailla siveellisyyttä lopussa...
Sulkeudun mun kuplaan, en kato ketään mieleni käytävillä
On jo liian myöhä, on jo niin pimeää...
Yritettiin yrittämistään, kaaduttiin, noustiin jaloilleen...
Sulkeudun mun kuplaan...
Tän hiljaisuuden sijaan olisin valinnut väkivallan
Huutoja, itkuja tuskan helpottamiseen
Välinpitämättömyys on mulle kärsimyksistä pahin
Tän hiljaisuuden