Täällä missä meri kimmeltää
ja tuuli ulvoo
vanhalla terassilla Sorrenton-lahden edustalla.
Mies syleilee tyttöä
sitten itkettyään
hän selvittää kurkkunsa ja aloittaa laulun uudestaan.
Pidän sinusta niin kovin paljon
niin niin paljon, tiedäthän.
Nyt välillämme on jo side,
ja se liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän.
Hän näki valot keskellä merta
mietti öitä siellä Amerikassa
mutta ne olivat vain kalastusveneiden valoja
ja potkurien vanaveden valkeaa pyörrettä.
Hän tunsi musiikin tuskan
ja nousi ylös pianonsa äärestä
mutta kun hän näki kuun pilkistävän pilven takaa
kuolemakin tuntui hänestä suloisemmalta.
Hän katsoi tyttöä suoraan silmiin
silmiin vihreisiin kuin meri
sitten yhtäkkiä kyynel vierähti hänen silmästään
ja hänestä tuntui kuin hän olisi hukkumaisillaan.
Pidän sinusta niin kovin paljon
niin niin paljon, tiedäthän.
Nyt välillämme on jo side
ja se liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän.
Voima oopperan
missä jokainen draama on petosta
jossa vähäisen ehostuksen ja eleiden avulla
voit muuttua toiseksi.
Mutta kaksi silmää jotka katsovat sinua
niin lähellä ja aitoina
saavat sinut unohtamaan sanat
sekoittavat ajatuksesi.
Niin kaikki muuttui pieneksi
myös yöt siellä Amerikassa
käännyt ja katsot elämääsi
kuin potkurin valkeaa vanavettä.
Ah niin, elämä on loppumassa
mutta hän ei ajatellut sitä niin kovin paljon,
pikemminkin hän tunsi itsensä onnelliseksi
ja alkoi taas uudestaan laulaa lauluaan.
Pidän sinusta niin kovin paljon
niin niin paljon, tiedäthän.
Nyt välillämme on jo side
joka liuottaa verenkin suonissamme, tiedäthän.