Kirjoitan sinun nimesi santaan
huomiseen mennessä meren juoman.
Erosta minä sitten viis veisaan,
muuttumattoman ja arvaamattoman
välillä vanhenen, silmät avaan.
Huomiseen on tuskastuttavan kauan.
Vaikka saatan itsevarmalta sinusta vaikuttaa,
niin vien sinut paikkaan, jonne ei ole kulkijaa.
Sinusta pidän joka suhteessa eniten
kaiken mennessä pieleen yllättäen
yhtenä kyynelpommina. Mutta miten
siihen tottuu? Pidämme toisistamme eniten,
kun sanomme toisillemme kerran hei hei.
Juoruista minä sitten viis veisaan,
tyhjistä puhinoista äärettömän ulapan.
Puolialasti hikoaa ikä kohdillaan
nyt rohkea naaras himojaan venyttäen.
Ihme on tullut minut pelastamaan.
Haloo, haloo tässä mä, hengissä olen!
Vaikka saatan itsevarmalta sinusta vaikuttaa,
niin vien sinut paikkaan, jonne ei ole kulkijaa.
Sinusta pidän joka suhteessa eniten
kaiken mennessä pieleen yllättäen
yhtenä kyynelpommina. Mutta miten
siihen tottuu? Pidämme toisistamme eniten,
kun sanomme toisillemme kerran hei hei.
Minne sitten menetkin, päästä minut mukaan.
Pure hihnaa, jollet halaa minua uudelleen
edes suunnilleen.
Jättäydyn yksin hiljaa sinulle naukumaan.
Sinusta pidän joka suhteessa eniten
polvista nielurisoihin ja olet tietoinen
perinpohjin siitä, mihin minä kykenen
kaiken mennessä pieleen yllättäen
yhtenä luodinosumana. Mutta miten
siihen tottuu? Miten hiljentää oman äänen?
Kun sinä sanot minulle sitten hei hei.
Haloo, haloo yhteys sinuun katkesi!