Nämä utuiset vuoret
ovat kotini nyt,
mutta oikea kotini on alangoilla
ja tulee aina olemaan.
Jonain päivänä palaat
laaksoihisi ja maatilallesi,
Etkä palaisi pidempään
aseveljenäni
Läpi näiden tuhon kenttien
tulikasteiden
olen seurannut kaikkia kärsimyksiäsi
kun taistelu kiihtyy.
Ja vaikka he haavoittivat minua pahoin
pelolla ja levottumuudella,
Sinä et hylkää minua
aseveljeni.
On niin monta eri maailmaa,
niin monta eri aurinkoa,
ja meillä on vain yksi maailma,
mutta me elämme kukin omaa maailmaamme.
Nyt kun aurinko on vaipunut helvettiin
ja kuu loistaa korkealta,
Anna minun lausua sinulle hyvästit,
jokaisen täytyy kuolla.
Mutta tämä on kirjoitettu tähtien valoon,
ja jokaiseen kämmenesi viivaan:
Me olemme mielettömiä kun käymme sotaa
aseveljinä.