Olen kulkenut pitkän matkan sieltä mistä aloitin
mutta en ole vielä lähelläkään sitä minne olen matkalla
(ja nyt) en enää näe valoa, joka on valaissut tieni
En tunne sen hehkua
Sydämeni tuli on kuolemaisillaan
ja innokkuus, jonka omistin, on poissa
kertosäe:
Valitsemani polku on se kivisempi
Pitkä ja vaikea, jäiseksi muuttunut
Jokainen käännökseni
on ainoastaan johtanut minut takaisin helvettiin
Elämäni hiipuu... olen heikko
Ehkä näyttää siltä, että olen kunnossa
mutta sisältä olen särkynyt pieniin palasiin
Miksi koskaan valitsin tämän tien?
Kysyn sitä itseltäni jatkuvasti
Luulen sen olleen vietti itsetuhoisuuteen
joka ajoi minut alas tällä tavoin
Silmieni tuli hiipuu
ja unelma joka minulla oli on poissa
kertosäe