Lähden junalla rapakon taa, syyni
Ovat kyllä tyyniä kaikki tyynni
Lähden näin meritielinjoja pitkin
Juon vesilasistani pois myrskytkin
Olen taas matalemmalla lentänyt
Ja yksinäisyyttäsi ymmärtänyt
Kun sä väität Jumalan kuolleen
Jo kaiken rakkauden olleen
Olin ensiluokan miehesi ja nyt
Olen näkyvistä lähes hävinnyt
Kuten numerokirjelmissäni on
Onni käsittteenä aika tavaton
Kun eläydyin sun asenteisiis
Punnitsin niiden ylevyyttä siis
Jos kaikki rakkaus on kuollutta
Niin silloin on Jumalakin ollutta
Nostan purjeet, enkelini, nyt mennään
Löin jalusnuoria, sain repeämään
Kaikki piirrustukset pilvilinnojen
Tähdettömyys, enkelini, tämän tien
Vähemmän pitkältä saa tuntumaan
Minä saavutan Hyväntoivonniemen
Siis Hyvän toivon
Lähden junalla rapakon taa, salmet
Ovat huonomuistisia jokainen
Kun piirtänyt majakan olet
Luomiini, muista, sanoit eilen
”Olisin tottunut uudestaan
Ainut varmuutesi olemaan
Mutta jos Jumala onkin kuollut
Silloin on jo rakkauskin ollut”
”Olisin tottunut uudestaan
Ainut varmuutesi olemaan
Mutta jos Jumala onkin kuollut
Silloin on jo rakkauskin ollut”
Nostan purjeet, enkelini, nyt mennään
Löin jalusnuoria, sain repeämään
Kaikki piirrustukset pilvilinnojen
Tähdet yllä, enkelini, tämän tien
Vähemmän pitkältä saa tuntumaan
Minä saavutan Hyväntoivonniemen
Siis Hyvän toivon