Etsin vakaata lempeä,
pettämätöntä rakkautta,
pitäviä lupauksia.
Nousen tappavana käärmeenä,
jos rakkauteen tulee säröjä.
Puremani on puhdas,
sillä se vaatii parasta.
(kertosäe)
Minä pelkään,
että hymyilen hymyni loppuun,
kun tuohon murheen onneen pyrin.
Pahoin pelkään,
että huokaan huokaukseni loppuun,
kun parhaan kuollessa rakkautta matkin.
Minä pelkään, että nain huonoimman
ja väännän kaiken nurinniskoin.
Joten valehtelen
julmetusti
tunteeni uhraten.
Minun kauhuni ovat itsepintaisia
ja piinaavat huoletonta olemustani.
Minä tohdin yksistään
hivellä naarmujani.
Kyyneliin meidät opettivat
katkerat
äitimme nimittäin.
(kertosäe)
Näin asia kuulemma on.
Elikkä onni on sellaista
ilmeisen kutsumustehtävän kaltaista.
Kun ikuisuutta tapasin,
niin tähdellisen kadotin.
Jälleen
ne opit perille menneet.
Jälleen
uudelleen samat virheet.
Jälleen
särkyvät turhat haaveet
Jälleen
tuota murheen onnea.
(kertosäe)
Vanhempiemme muistoksi.