Rakkautemme oli kohtuni
Mutta siteemme on rikkoutunut
Kilpeni on poissa
Suojani on viety
Olen yhtä haavaa
Sykkivä kehoni
Kärsivä olemus
Sydämeni on valtava järvi
Myrkynmustaa
Olen sokea
Hukkuessani tässä meressä
Sieluni on revitty kahtia
Mieleni on hajalla
Sen kaiken kankaaseen
Hän on ommeltu
Pelkäät lopputtomia tunteitani
Olen kyllästynyt apokalyptisiin pakkomielteisiisi
Rakastinko sinua liikaa?
Omistautumiseni väänsi minut rikki
Joten kapinoin
Tuhosin ikonin
Tein sen rakkauden vuoksi, kunnioitin tunteitani
Sinä petit oman sydämesi
Turmelit sen elimen
Perhe oli aina
Meidän pyhä yhteinen elämäntehtävämme
Jonka sinä hylkäsit
Sinulla ei ole mitään annettavaa
Sydämesi on ontto
Olen hukkumaisillani suruun
Ei yhtään toivoa parantumiseen näkyvissä
Ikuinen kipu ja kauheudet
Olen hehkuva, kiiltävä raketti
Kotiin palaamassa
Kun syöksyn ilmakehään
Palan tuhkaksi kerros kerrokselta