Taivaalla on kalpea talven kuu joka paistaa ikkunani läpi
Ja puisto alapuolella on levittäytynyt kuin sänky
On kylmä, pimeä yö ja sydämeni sulaa kuin lumi
Ja New Yorkin kellot kieltävät minua lähtemästä
Aina tähän aikaan vuodesta ajatukseni koituvat turmiokseni
Kun kaikki monen elämän haamut kuhisevat
Mutta näistä hulluista korkeuksista voin aina kuulla
New Yorkin kellojen äänen laulavan kaikkialla
Jää luokseni, oh, jää luokseni
Pakopaikka näistä särkyneistä haaveista
Odota juuri täällä, oh, odota kanssani
Sitä että hiljainen lumi täytti kadut
Laula minulle yksi laulu iloksi ja toinen pelastukseksi
Ja kaikelle mitä siinä välissä on, mitä kutsun omakseni
Katuvalojen valaistessa harmaata
Ja New Yorkin kellojen kutsuessa minua jäämään
New Yorkin kellojen kutsuessa minua jäämään