Heitettyjä tuoleja ja kaadettuja pöytiä,
käsiä rikkinäisillä pulloilla aseistettuina,
Ei mahdollisuutta voittaa mutta,
Emme pakene, emme pakene,
Luulen, että emme huomaa jotain seikkaa,
Se on ilmassa johon nostamme nyrkkimme,
Hymyissä jotka luomme toisillemme,
Siskoni, veljeni.
Suunnilleen kun luovuimme toivosta ja
Emme koskaan löydä näitä lukkoja edelleen avoimia,
Kääntämättömiin kiviin kompastellen,
Kivun jota tunnemme, me kaikki olemme löytäneet.
Rajat jotka olemme ylittäneet muutosta etsiessämme, mutta he näkevät vain petoksen
Vaikka meillä ei ole velvollisuutta pysyä elossa
Murtunein selin anelemme armoa, selviydymme
(Murtaudu ulos) Minua ei jätetä tänne
Suljettujen ovien taakse.
Kokot palavat kuin majakat,
Ohjaten eksyneitä ja heikentyneitä.
Liekit tanssivat murtuvilla aalloilla,
Ohjaten harhautuneita laivoja
Aikalisä, pysähdytään ja harkitaan tämä loppuun asti,
Meillä kaikilla on parempaakin tekemistä,
Puhutaan ympäripyöreitä juostaan paikallaan,
Vastaukset aivan kasvojeni edessä.
Vaikka meillä ei ole velvollisuutta, pysyä elossa
Murtunein selin anelemme armoa, selviydymme
(Murtaudu ulos) Minua ei jätetä tänne
Suljettujen ovien taakse.
Mustia silmiä, murtuneita sormia,
Veri tippuu ja annan sen valua huulilleni ja turvonneille ikenilleni
Kun toivoa ei ole,
Kaikki vaistomme huutavat, "Juokse",
Emme koskaan käännä selkiämme tai edes pidä kieliämme kurissa.
Vaikka meillä ei ole velvollisuutta pysyä elossa
Murtunein selin anelemme armoa, selviydymme
(Murtaudu ulos) Minua ei jätetä tänne
Suljettujen ovien taakse.
Vaikka meillä ei ole velvollisuutta pysyä elossa
Murtunein selin anelemme armoa, selviydymme
(Murtaudu ulos) Minua ei jätetä tänne
Suljettujen ovien taakse.