Pelkäsivät ehkä sitä, että virtsaan
Vihkimaljan marmoripinnalle
Tai mikä pahempaa, että kyykistyn
Sen tahrattoman alttarin eteen
Sitä, että nostan tassua jossain
Kohtaa käytäviä, joissa on koolla
Tuo kiittämätön väkijoukko, joka
Puhuu meille inhimillisyydestä
Ovat ehkä tulleet siihen ajatukseen
Että koiran rakkaus omistajaansa
Kohtaan on pyhän sanan vastainen
Niinpä ottivat minulta virret pois
Jonakin kauniina päivänä kuitenkin
Tiedän Jumalan tunnustavan koirat
Olen nyt kappelin edustalla tässä
Minulle samantekevässä sateessa
Ja minua taluttaa narun päässä joku
Rukouspaikoille yliherkkä uskollinen
Ihmiset puhuvat minun vierelläni
Sinua sentään onnistaa
Sinua tuska tuskin tavoittaa
Tunteiluhan on täysin ihmisten juttu
Ja sitä ollaan muka niin kristillistä
Eikä edes ymmärrystä löydy sille
Että rakkaus koiran sydämessä on
Suurinta mahdollista rakkautta
Jonakin kauniina päivänä kuitenkin
Tiedän Jumalan tunnustavan koirat
Voisin elää kadulla
Olla täysin potkittu
Syödä paljon ansaittua vähemmän
Nukkua märällä kiveyksellä
Yhtä saamaani silitystä ja yhtä
Ajoittaista leivänpalaa vastaan
Minulta saa hellyyteni kokonaan
Ikiajoiksi tai sitäkin kauemmaksi
Antakaa kuulua sitten, kun joku
Ihminen rakastaa toistaan kuten
Minä olen rakastanut tätä ihmistä
Jota suren yhtä lailla kuin sinäkin
Jonakin kauniina päivänä kuitenkin
Tiedän Jumalan tunnustavan koirat
Jonakin kauniina päivänä kuitenkin
Tiedän Jumalan tunnustavan koirat