Ballata degli impiccati [Finnish translation]

Kovan kuoleman me kuolimme,

viimeiset sanamme niellen,

jalat ilmassa sätkien,

kun valo silmissämme hiipui.

Huutomme hukutti auringon,

ilma puristui ympärillemme,

sanamme muuttuivat kristalliksi

viimeisen kirouksemme myötä.

Ennen kuin kaikki oli loppu

olimme merkki eloonjääville,

että elämä oli hinta

yhden tunnin pahuudesta.

Sitten luisuimme kylmyyteen,

kuolemaan ilman hyvästejä,

huulilamme ikivanha uskontunnustus

niiden, jotka anteeksiannotta kuolevat.

Se joka pilkkasi tappiotamme,

sen tapaa ja ääretöntä häpeää,

kuolkoon samaan hirttoköyteen,

tuntekoon kaulallaan saman solmun.

Se joka heitti multaa luillemme

ja vailla huolta matkaansa jatkoi,

kasvot irveessä hautansa kohdatkoon

varhaisen aamun autereessa.

Se nainen joka kätki hymyn taakse

haluttomuutensa muistaa meitä,

nähköön joka yö kasvoillaan

ajan hampaan armottomat jäljet.

Jokaista kohtaan me tunnemme vihaa,

jossa on vuodatetun veren haju.

Se mitä silloin kutsuimme tuskaksi,

on vain kesken jäänyt keskustelu