Joulukuun tullen, kun yhteen taas käymme me peikkoa muuatta muistelemaan
Kuka muistaa vanhaa ystävää?
On hilpeä veikko tuo Rähmäpää
Mä muistojen polulta muotoonsa kaivan ja ruohoa nenäänsä käyn tungemaan
Näin muodon sielun peikko saa
Oi, Rähmis, oot pahka vaan