On peikko jott' aikoinaan arvostettiin
kun hän lempeä oli, kiils' pahkansa niin
Tää balladi on Rähmäpään, on rakas niin kaikille peikkomme tää
Sai marjoja, sammalta ja sapuskaa,
ne ahmi ja paisui kun lisää sai vaan
Niin suureks kasvoi Rähmäpää, on vatsansa täysi ei nälkää hän nää
Hän pyörii, pyörii vaan, vaan, vaan
Hän pyörii naurain' vaan, vaan, vaan
Kun paikalle ihmiset nuo tiesnä löysi
niin peikkojen pakko ol' pötkiä pois
Mutt' paksu, vanha Rähmäpää ei solasta pääse vaan kiinni hän jää
Se säikäytti miehet, he miekkansa veti
ja Rähmis hän painuin näin vuonohon heti
Tää balladi on Rähmäpään, hän jäi sille tielleen, se viel' itkettää
Jumissa, mutta ei unohdettu
Ei Rähmis pyöri vaan, vaan, vaan
Ei Rähmis pyöri vaan, vaan, vaan
Ja siksi meillä on tämä perinne
Joulukuun tullen kun yhteen taas käymme me peikkoa muuatta muistelemaan
Kuka muistaa vanhaa ystävää?
On hilpeä veikko tuo Rähmäpää
Viel' muistojen poluilta muotoonsa löytyy ja ruohoa nenäänsä tungemme taas
Se kunniaks on Rähmäpään, käy itseltään se näyttämään
Ja muodon sielun peikko saa
Oi Rähmis oot pahka vaan