Varisevat lehdet
leijailevat ikkunan ohi.
Syksyn lehdet,
punaisia ja kullankeltaisia.
Näen huulillasi
kesäsuudelmat,
ja auringon polttamat kätesi
joita pitelin.
Lähdettyäsi
päivän ovat tuntuneet pitkiltä.
Ja pian voin kuulla
vanhat talven laulut.
Mutta kaipaan eniten,
rakkaani, aikaa kun ensimmäiset lehdet putosivat...
On yksi laulu,
joka on kuin me.
Sinä, joka rakastit minua,
ja minä joka rakastin sinua.
Me elimme yhteensulautuneina;
sinä, joka rakastit minua,
ja minä joka rakastin sinua.
Mutta maailma erottaa
ne jotka rakastavat toisiaan.
Huomaamattoman hitaasti,
melua pitämättä.
Ja meren aallot pyyhkivät hiekalta
eronneiden rakastavaisten jäljet.
Lähdettyäsi
päivän ovat tuntuneet pitkiltä.
Ja pian voin kuulla
vanhat talven laulut.
Mutta kaipaan eniten,
rakkaani, aikaa kun ensimmäiset lehdet putosivat.