Iltatuulen kantama kaukainen rukous
Virittää lehdet uupuneeseen tanssiinsa.
Näin vanhat puut laulun kajauttivat sinulle,
Näille hämärille metsille nyt uinahtaneille.
Odottamatta meitä kovin moni kausi meni;
Kultaiset lehdet, jotka maahan käy kuolemaan,
Syntyvät taas joskus alle hehkuvan taivaan,
Mutta tämä rapautunut maailmamme ei muutu
Ja huomenna me olemme jo molemmat poissa.