Au lecteur [Finnish translation]

Tyhmyys, virhe, synti, karsiminen,

Mieltäsi täyttää ja meidän kehoa työstää,

Ja me meidän kilttiä katumusta syötämme,

Kuin kerjäävät syöttävät heidän syöpäläisiä.

Syntimme ovat itsepäiset, meidän parannukset raukkamaiset;

Meille hyvin maksetaan meidän tunnustuksista,

Ja me iloisesti astumme tiehen mutaiseen,

Uskoen pohjan kyynelillä meidän tahrat poistamaan.

Pahan tyynyllä on Saatanan Trismegistos

Joka kauan aikaa meidän lumottua mieltä keinuttaa,

Ja meidän mielen rikas metalli

On kaikki haihtunut myötä tämän oppineen kemistin.

Se on Paholainen joka pitää lankoja jotka meitä liikuttaa!

Vastenmielisissä esineissä me löydämme hurmiota;

Joka päivä me otamme askeleen alas kohti Helvettiä,

Ilman pelkoa, läpi haisevan pimeyden.

Kuina huono irstailu joka syö ja harrastaa seksiä,

Muinaisen huoran marttyyriksi tehty rinta,

Me sinetöimme ilon maanalaisen

Jota me puristamme kovaa kuten appelsiinia.

Tiukka, kuhina, kuin miljoonat erakot,

Aivoissamme, joukko Demoneita hermostuttaa,

Ja, kun hengitämme, Kuolema meidän keuhkoissa

Laskeutuu, joki näkymätön, kanssa tukahduttavien valitusten.

Jos raiskaus, myrkky, tikari, tuli,

Eivät ole vielä kietaisseet heidän miellyttävillä muodoilla

Meidän säälittävien kohtaloiden lattea kangas,

Se on vain sielumme, valitettavasti! ei ole tarpeeksi rohkea.

Mutta joukossa sakaalien panttereiden, luotteloiden,

Apinoiden, skorppioonien, korppikotkien, käärmeiden,

Kiljunta, ulvominen, murina, ryömivien eläinten,

Meidän syntiemme pahamaineinen eläintarha.

On yksi rumempi, pahempi, likaisempi!

Taikka hän ei tee suuria eleitä tai lujia huutoja,

Hän ilomielin maailman raunioiksi tekisi

Ja haukotuksessa maailman nielaisisi:

Se on Tylsyys! - silmä täynnä tahatonta surua,

Hän rakennustelineistä uneksii kun hän hookaansa polttaa.

Tiedät hänen, lukija, tämän herkän otuksen,

- Tekopyhä lukija, - samankaltainen, - veljeni!