Au crépuscule de nos rêves [Finnish translation]

Kituvat tuskallisesti maanrajassa

Yksi toisensa jälkeen poljetut haaveeni.

Toivo on pettänyt minut ja kummissani

Jään tähän luovutuksen ilme naamallani.

Sain sinun kipusi, annoin sen synkistää itseni,

Syöden minun verevyyttäni aina hieman lisää.

Ei enää yllätyksiä nyt, ei ainuttakaan;

Ja aika karkaa ilman, että mikään muuttuu.

Puristan kättä nyrkkiin, tekisi mieli huutaa

Murtaa tämä jähmeä jää minun sisältäni

Joka kangistaa minua, estää minua tuntemasta.

Niin monia värittömiä päiviä…

Mitä on jäljellä? Olit minulle kaikki kaikessa.

Vain poissaolosi, jota en pysty kestämään,

Pitämättömiä lupauksia,

Ja murhaavat muistikuvani.