Andrea on eksyksissä, eksyksissä, eikä tiedä kuinka palata
Andrea on eksyksissä, eksyksissä, eikä tiedä kuinka palata
Andrealla oli rakas ja rakkaalla mustat kiharat
Andrealla oli tuska ja tuskalla mustat kiharat
Kirjeessä luki, että hän oli kuollut lippunsa puolesta
Niin siinä luki kultaisin kirjaimin, kuninkaan kirjaimin
Kaatunut Trentinon vuorilla, konekivääritulessa
Kaatunut Trentinon vuorilla, konekivääritulessa
Metsänvihreät silmät, kuninkaan maatyöläinen, ranskalaiset piirteet
Metsänvihreät silmät, kuninkaan sotilas, ranskalaiset piirteet
Ja nyt hän on poissa, poissa rakkain, kallisarvoisin helmi
Ja jäljellä vain tuska, rinnassa tuska kuin mustin helmi
Andrea poimi, poimi orvokkeja kaivolla
Andrea heitti mustat kiharat kaivon veteen
Ja ämpäri sanoi, sanoi hänelle: »Herra, kaivo on syvä
paljon syvempi kuin silmien syvyys itkettyjen öiden jälkeen.«
Hän sanoi: »Minulle riittää, riittää, että se on mittaani syvempi.«
Hän sanoi: »Minulle riittää, riittää, että se on mittaani syvempi.«