Yksinäinen, pikku pilvipallero
Taivaalla, hajanaisia muotoja...
Sanoo pilke, valo hänelle
Että omani ikävöi häntä, mutta
Kun kammoan sitä varjoa
Joka lankeaa päälleni hänestä, kun ei suju
Ymmärtäisi hänen varjojaan
Auttaisi häntä, jos hän luottaa minuun
Kone seis, sateenaiheuttaja, elämää muuttaisi
Kaikkihan on mahdollista, Amélileta minä sen kuulin...
Améliella on kultaa muillekin
On elämän sävel harharetki
Amélie on niin kuin armelias
Runoutta kielenpäässä
Améliella on kultaa muillekin
Täynnä hunajaa ovat Amélien sanat
Hellyydenkipeä tai hyväilty Amélie
Elämän sävel, ylistys minun elämälleni
Yksin valokuvauskopissani
En kaunis oo, mutta yhteen ääneenhän
Me toisiamme kutsutaan, etsitään, seurataan, mutta
Minä olen valveilla. Amélie on myös.
Toukokuiset valot ne
Niin lempeinä, niin arkoina
Hahmottelivat eleet
Ja punaa suunpieliini...
Hassuttelujeni oppi-isä